Kun Jesse Markin saapuu Tavastialle, hän väläyttää leveän hymyn. Hän on valmis. Valmis Ilveksen keittiöön, valmis kokkaamaan oman menun, valmis jatkamaan ekan levyn käynnistämää ovien koputtelua maailmalla.
-Toinen levy tuli ulos kesäkuussa 2021. Rautainen levy siitä tuli, tunsin sen jo masteria kuunnellessa, Jesse hymyilee.
Ekan levyn jälkeen Jesse löi läpi isosti. Suomessa ja ovet aukesivat myös maailmalle. Kaikki oli tarjottimella ja sitten tuli korona.
-Festarit löivät lapun luukulle – Jesse oli Suomessa buukattuna kaikille festareille Porin Jazzia lukuunottamatta – ja hyvin alkanut keikkailuputki pysähtyi kuin seinään, Jesse kuvailee vuoden 2020 tapahtumia.
Mutta jatketaan tästä kohta. Nyt, keittiöön.
Isän perintönä tulisia makuja
Jesse on elänyt suomalaisen äidin ja ghanalaisen isän ruokavaikutteiden ristitulessa.
Isän perintönä aterioissa saa olla runsaasti liekkiä, kuten Jesse hauskasti asian ilmaisee. Habanero ja muut härkäiset chilit nimittäin tälle sympaattiselle artistille maistuvat. Toisaalta äidin leipomat marjapiirakat herättävät edelleen kotoisia lapsuusmuistoja.
-Isällä oli kotona vahva rooli keittiössä kauhan varressa. Hän kokkasi ghanalaisia ruokia ja käytti raaka-aineina paljon riisiä, palmuöljyä, paprikaa, herneitä ja kanaa, Jesse luettelee.
-Ainekset voivat kuulostaa pleineiltä, mutta se ero tulee maustamisesta. Vieläkin keksin tekosyitä, miksi matkaan isälle kylään, jotta pääsen hänen herkullisten patojensa äärelle, Jesse nauraa.
Jesse on kaikkiruokainen – ainoastaan klimppisoppa ja rosollin hailakan punainen kastike ei uppoa – , mutta hän kertoo, että ei erityisen paljon kokkaile.
Chiliä huolella
Silloin kun kokkausinto iskee päälle, hän katsoo netistä ohjeita ja improvisoi niistä tulisia, ghanalaisen makumaailman mukaisia. Useimmiten ruoka on kasvisruokaa. Hän myös priorisoi hinnan sijaan laadukkaita, vastuullisia raaka-aineita.
-Valmistan välillä hyvinkin tulisia settejä. Ruokiin laitetaan chiliä ja mausteita huolella. Moni kaveri jättäisi ne väliin, hän hymyilee.
Kun hän haluaa tehdä vaikutuksen ruokavieraaseensa, hän valmistaa keittiössään mausteista intialaista lihapataa ja nostaa viinipullon pöytään.
-En niin ole viini-ihminen, mutta silloin, kun on vieraita, niin ruoan kanssa tarjoan viiniä.
Muuten Jesse tunnustautuu vesi ja whisky sour-mieheksi.
Läksyt on opittu
Liekkiä Jesse toi myös Ilveksen keittiöön. Päivä alkaa Jessen menun aloittavien, rapeaksi fritattavien arancinien habanero- tomaattikastikkeen valmistamisella.
Keskustelua käydään keittiöpäällikön ja Jessen välillä siitä, tehdäänkö kastikkeesta ’Jesse-tulista’ vai sellaista, jota asiakkaatkin voivat syödä. Lopulta hennosti chilistä oranssiksi värjäytyvään kastikkeeseen päätyy kolme habaneroa. Näin lempeämpänä kompromissina.
Arancineille on mätsätty vedet kielelle herauttava viini, Carl Loewen Quant Riesling, jonka raikas hapokkuus ja jäännössokerista tullut maun pyöreys tasapainottaa Jesse alkuruoan tulisuutta ja uppopaistettujen arancinien rasvaisuutta.
Arancinipalloja leivittäessään Jesse kertoo vielä, kuinka opiskeluaikana harjoitti kaverinsa ja sittemmin bändikaverinsa Simon kanssa chilikisaa. Siinä syötiin putkeen ärjyjä chilejä ja kovin – eniten chilejä syövä – mies voitti.
-Mussa on vähän masokistin vikaa, kun tykkään tosi tulisesta.
Keikkaillessa Jesse ei syö eikä juo juuri ennen keikkaa. Keikan jälkeen on adrenaliinitasot huipussaan ja hyvä meininki päällä. Tällöin ei ruokaa juuri mietitä.
Raiderinkin kuulostaa terveelliseltä, sillä siltä löytyy mango-passionmehua ja cashewpähkinöitä. Ennen keikkaa ei alkoholi maistu.
-Läksyt on opittu, Jesse huikkaa.
Tavastian lava on artistille varsin tuttu. Muistorikkain keikka on luonnollisesti ekan levyn julkkarikeikka.
Hyvä salaatti kaikkea
-Tuore levy on vähän synkempi kuin ensimmäinen. Siinä eletään päänsisäisten demonien kanssa. Ekalla levyllä katsottiin enemmän ulospäin.
Uutukaisella levyllä yhdistellään erilaisia maailmoja, bossanovaa, jazzia, konemusiikkia. Levy on hyvä salaatti kaikkea sitä, mitä mä diggailen.
Vastaus siihen, mikä ruoka tai raaka-aine Jessen musiikki olisi, saa vastauksen hetkessä. Eikä se ole yllättävä.
-Mun musa olisi salsablendi, siinä on vähän kaikkea.
Läpinäkyviä mansikoita, come on!
Ilveksen menuta Jesse lähti innolla suunnittelemaan. Menu pohjautui Jessen lempiraaka-aineisiin, riisiin, lihaan ja mukaviin muistoihin lapsuuden piirakoista.
-Mua kiinnosti heti nämä riisitäytteiset arancinit. Myös tämä flank stek-annos on sellainen, jota halusin heti lähteä testaamaan.
Jesse vaikuttaa selkeästi tyytyväiseltä maistellessaan menunsa pääruokaa ja kättensä tuotosta eli flank steakia ja salsaverdeä varhaisperuna-parsasalaattipedillä ja siemaillen pääruoalle paritettua, herkullisesti tammen sävyttämää Pegasus Ripassa-punaviiniä.
Jälkiruoaksi pöytään kannetaan raparperipiirasta mascarponejäätelön ja basilikamansikoiden kanssa. Lasissa kuplii aromaattisen ihana Saraccon Moscato.
Jälkiruoan kanssa nautitut mansikat tehtiin tyhjiöpakkauksessa läpikuultavaksi ja näistä Jesse innostui jo menun suunnitteluvaiheessa.
-Mitä, läpinäkyviä mansikoita, come on! Tykkään tosta, hauska oppia jotain uutta, hän innostuu.
Jälkiruokaa nauttiessaan Jesse ynnää päivän antia.
-Tämä menu on ihan mun näköinen. Siinä on vähän liekkiä, vähän väriä, vähän makua.
Teksti ja juoma- ja ruokakuvat: Mari Moilanen
Artistikuvat: Pietari Purovaara
Hanke on toteutettu Business Finland -rahoituksella.