Vaaleanpunainen ponnari keikkuu puolelta toiselle. Ellinoora tanssahtelee, hyräilee ja sormet napsaavat kokkailun lomassa. Ravintola Ilveksen keittiö on sakeanaan positiivisuutta ja hyvää tuulta, kun Ellinoora heittäytyy keittiöpäällikön ohjattavaksi ja hänen artistimenuta kokataan.
Ellinooran kokkausta katsellessa tulee mieleen sanonta, että sujuu kuin leikki.
”Täähän on kiva. Tästä tulee hyvä. Kato, kato, mä osasin”, hän hihkaisee tuon tuosta kokkauspäivän aikana ja handlaa vaikeammatkin kohdat menunsa valmistamisessa samalla, kun vastailee tiukkoihin kysymyksiin ruokafilosofiastaan, poseeraa kameralle ja puhuu videolle. Ellinooralla on homma hallussa. Keittiössäkin.
”Piti vähän aikaa miettiä, että lähdenkö tähän mukaan”, hän kuitenkin paljastaa. ”Mua jännitti se, että miten osaan omat ruokamieltymykset paketoida tähän menuun.” Päivän lopuksi jännitys on taittunut ja Ellinoora toteaa, että kyllä kannatti lähteä mukaan.
”Haluan tietää, mitä syön”
Ellinoora kertoo tykkäävänsä hyvästä ruoasta, kokkaavansa usein turvaruokaa ja oma menukin on lohturuoan inspiroima.
Vaikka Ellinoora kertoo nauttivansa ulkona lounastamisesta ja tilaavansa paljon ruokaa, pääsääntöisesti hän syö itsetehtyä ja luontaisesti gluteenitonta kotiruokaa.
”Oon suosinut gluteenitonta ruokavaliota jo useita vuosia. Oon kokenut sen itselleni hyväksi. Pyrin myös syömään mahdollisimman puhtaasti. Ja ostan pääsääntöisesti luomua.”
Arkena Ellinooralle maistuvat kasviskeitot, joihin hän saattaa sujauttaa bataattia, punaisia linssejä, porkkanaa. Myös raejuusto saa kiitosta.
”Ruoka on tärkeää. Arkisin pyrin syömään terveellisesti, viikonloppuisin tykkään tehdä hyvää ruokaa. En halua ajatella, että ruoka on vain polttoainetta, vaan haluan, että arkinenkin ateria on maistuvaa ja kaunista”, hän jatkaa.
”Haluaisin hankkia kaiken lähiruokana, sillä haluan tietää, mitä syön”, hän miettii. ”Toki aina voisi olla järkevämpi shoppaaja”, hän tunnustaa.
”Olen alkuruokaorientoitunut”
Ravintoloista Ellinooraa viehättävät eniten matalan kynnyksen paikat. Paikat, joihin ei tarvitse laittautua ja joissa ruoka on herkullista. Ravintoloissa ystävät tilaavat nopeasti, Ellinoora ei niinkään.
”Ystävät tietää että mun tilaus vie aikaa. Ainakin 10 minuuttia”, hän nauraa.
”Bistrotyyli innostaa mua paljon. Oon alkuruokaorientoitunut ja pidän pienistä jaettavista annoksista. Voisin syödä vaikka viisi alkuruokaa ja skipata pääruoan”, Ellinoora kertoo.
”Fänsimmät paikat valitaan siten spesiaalihetkiin.”
”Mitä sit, ku on valmis”, kysyy Ellinoora sormiaan napsutellen kun alkuruoaksi valmistettava tuorepasta ricottasta valmistettujen gnudien muodossa on pyöritelty.
Cacio & pepe -kastikkeiset gnudit osoittautuvat Ellinooran mukaan aivan sairaan hyviksi ja kuvausannoksenkin pallerot katoavat nopeasti läsnäolijoiden suihin. Gnudeille mätsätty samppanja, Champagne Autréau Brut Premier Cru, toimii ihastuttavana mätsinä
”Nyt vähän itkettää”
Ellinoora tarttuu seuraavaan tehtävään, voiemulsion valmistamiseen gnudeille ja kertoo, että menun pääruoaksi valikoitui kala neutraalina valintana.
”Syön kaikkea, mutta punaista lihaa tosi harvoin. Pyrin kasvispainotteiseen ruokavalioon, mutta ravintoloissa tilaan herkästi kalaa.”
Ravintola Ilveksen artistimenulle valmistetaan Oulunjärven kuhaa porkkanapedillä tomaatilla maustettu hollandaisekastike seuranaan.
”Hei, tää kastike meni heti maaliin”, artisti itsekin ilahtuu, kun kinkkisempi kastike onnistuu kerralla.
”Tää on kuin taidetta. Tästä tuli vähän avantgardistinen”, Ellinoora naurahtaa ja pleittaa kuha-annosta lautaselle. Kun ateriaa päästään maistamaan, Ellinoora herkistyy.
”Nyt vähän itkettää. Tää kastike on ihan helvetin hyvää. Viini – mukavan sitruunainen ja kepeän yrttinen X-Berg Organic Silvaner – ja ruokakombo on myös toimiva”, Ellinoora maistelee.
Tarjoilut kuin Marie Antoinettella
Kun kysyn Ellinooralta hänen hurmausruoistaan, alan epäillä, että hän on nähnyt kysymykset etukäteen. Vastaus tulee nimittäin kuin apteekin hyllyltä.
”Tarjoaisin alkuun burrataa, itsetehtyä pestoa, tomaattia”, hän maalailee ja toteaa että ”ai vitsit, tulee nälkä.”
”Pääruoaksi valmistaisin tonnikalapizzaa ilman hiivaa ja kaurajauhoilla leivottuun taikinapohjaan. Jälkkäriksi nostaisin pöytään jotain valkosuklaista. Juomaksi samppanjaa ja kokista.”
Hän kertoo järjestävänsä mielellään juhlia ja turvautuu tällöin ammattilaisten apuun.
”Haaveena on, että juhlissa ruokapöytä näyttäisi kuin Sofian Coppolan Marie Antoinette-elokuvassa”, hän visioi.
Banaani ei Ellinooralle maistu lapsuuden ”istut tässä niin kauan, että tuo on syöty” -kokemuksen jälkeen. Avokado on rakenteensa vuoksi saanut saman tuomion.
”Jääkaapissani on yleensä aina kauramaitoa, raejuustoa, porkkanoita, broccoliineja, tofua, kurkkua ja maustettua kivennäisvettä”, hän luettelee. ”Ja kananmunia”, hän muistaa.
Perfektionismi napsuu päälle
”Tien päällä joutuu vähän tsekkailemaan, mistä saa sitä, mitä haluaa”, hän kertoo.
”Keikkaillessa ruokalistalle tulee kebabit ja muut”, hän toteaa ja tunnustaa samaan hengenvetoon, että: ”Nyt näitä, näin pitkän keikkatauon jälkeen, on jo vähän ikävä.”
Keikan jälkeen on yleensä vain leipää tarjolla ja koska se ei useimmiten ole gluteenitonta, Ellinoora napsii suuhunsa vain leivänpäälliset ja huolehtii, että mukana on omia eväitä.
”Olen kiertänyt vuodesta 2016 ja oppinut, että itse tulee huolehtia, että mukana on sitä, mitä haluaa.”
Toki myös raider auttaa asiaa. Yhdessä bändin kanssa koottu bäkkärilista pitää sisällään erilaisia juomia – samppanjaa, alkoholittomia oluita, kivennäisvettä, urheilujuomia – pähkinöitä, ruokia, joissa bändin ruokavaliot on huomioitu sekä hedelmiä, dippivihanneksia, sipsiä ja karkkia.
”En käytä alkoholia ennen lavalle menoa. Ellei sitten ole joku tosi spessukeikka, juhlatilaisuus. Tietynlainen perfektionismi siinä napsuu päälle. Artisti on esiintyjä ja vapautuminen täytyy saavuttaa ilman alkoholia. Ymmärrän kyllä, jos joillekin tulee ongelmia, sillä juomaa on saatavilla ilmaiseksi koko ajan.”
Ellinoora kertoo aistineensa, että vanhasta artistimaailmasta tuttu ilmiö, että aina on bileet, on saanut väistyä ja keikkailu ei enää ole niin juhlapainotteista.
Ihminen artistiaikataulun alla
Koronapandemia keskeytti kurjasti edellisen levyn julkaisukiertueen jatko-osan ja pandemia-aika alkoi melankolisissa tunnelmissa.
”Mutta kevät 2021 oli käänteentekevä. Nyt olen ihan hyvissä fiiliksissä. Kolmas levy on saatettu valmiiksi.”
Tuore levy syntyi puolessatoista vuodessa, mikä on Ellinooran mukaan hänen tahtiinsa tosi nopeaa.
”Kun korona-aikana ei tehty keikkaperiodia, on ehtinyt olla aivan eri tavalla läsnä tekemisessä.”
”Nyt on varma ja rauhallinen olo. Olen herkkä, mutta kriiseissä toiminnanläheinen. Ihminen on sopeutuvainen”, Ellinoora pohtii.
”Koen, että pandemialla on joku syy. En olisi vielä pitkään aikaa jäänyt tauolle, mutta nyt löysin sen ihmisen sieltä artistiaikataulun alta. Katson optimistisesti tulevaisuuteen.”
Samppanjaa, vaahtokarkkeja ja salmiakkia
”Ihan mahtava tyyppi tää keittiömestari”, Ellinoora kehuu keittiömentoriaan. Valmistumassa on suolakinuski Ellinooran menun makeaa päätöstä – omenaa, kauracrumblea, kardemummajäätelöä ja suolakinuskikastiketta – varten.
”Saako maistaa?”, Ellinoora kysyy, kun jättimäinen säkki valkosuklaanappeja nostetaan pöydälle.
Ellinooran toiveena oli, että jälkiruoassa olisi vähän mökkimäinen tunnelma ja suolakaramelli sai peukutusta.
”Noni, noni! Tämä on ehkä paras annos tämä jälkkäri. Tää kardemummajäätelö!”, Ellinoora hehkuttaa, kun jälkiruokaa vihdoin päästää maistamaan makean aprikoosisen Cortecchia Tombola -viinin kera.
”Se olis kolme asiaa: samppanja, vaahtokarkit ja sitten kontrastina lakritsi tai salmiakki. Ei siis pelkkää äklöä makeeta, vaan myös synkkiä asioita”, Ellinoora kuvaa musiikkiaan raaka-aineiden termein.
Viiniä aamuun asti
Ellinooran artistimenupäivä alkaa olla ehtoopuolella.
”Aivan mahtavaa ollut. Tekis mieli vaan juoda viiniä aamuun asti, mut on töitä huomenna”, artisti toteaa haikeana.
Faneille Ellinoora vinkkaa, että hänen menunsa kannattaa käydä maistamassa.
”Mun artistimenu on tarkasti kuratoitu oman vaativan makuni mukaan. Se on puhtaista raaka-aineista valmistettu eli hyvällä omalla tunnolla voi syödä herkullista ruokaa.”
”Päivä tuntui oikein haastavalta ja sain hyvää mentorointia. En oo koskaan näin tarkkaan miettiny ruokamieltymyksiäni. Huomasin, että tietyissä asioissa olen tiukka ja toisaalta on ruokia, joita syön usein. Allekirjoitan tämän oman menun. Se on sellainen, jonka itse tilaisin ravintolassa.”
Kun Ellinooran päivä on ohi, ei voi kuin miettiä, että asuisipa jokaisessa meistä pieni Ellinoora, joka hyppää uusiin haasteisiin tanssiaskelin aseinaan hyräily ja napsuvat sormet.
Teksti ja juoma- ja ruokakuvat: Mari Moilanen
Artistikuvat: Pietari Purovaara
Hanke on toteutettu Business Finland -rahoituksella.