-Tää sipulikeiton maku. Sä hikoilet sipulia kaks päivää tän jälkeen. Huomenna kaikki tietää, että mitä sä oot syönyt, Seksikäs-Suklaa, kutsumanimeltään Viki nauraa menunsa alkuruoan äärellä.

Tuhtinen sipulikeitto starttaa menun. Sillä sipulia Vikin ravintola Ilvekseen suunnitteleman menun alkuruokakeitossa on. Vikin karamellisoitu sipulikeitto on samettista, suun myötäisen makuista keittoa, jonka päällä rapisee paahdettu sipuli ja joukkoon on piilotettu vielä pikkelöityjä sipulinpaloja.

-Ilman sipulia ei ole makua. En ymmärrä, miksi joissain ruoissa ei ole sipulia, Viki toteaa tuhtiseksi kutsumansa sipulikeiton äärellä.

-Mutta ohoh, nyt on hyvää.

Keiton kanssa on paritettu saksalainen raikas ja hieman tammen purema Kalkglimmer Grauburgunder valkoviini ja Viki maistelee sitä keiton kanssa. Persoonallinen jälkimaku tässä, mmm. Sairaan hyvä viini. Jäi hyvä fiilis tästä alkuruoasta, Viki ynnää.

Kotimaista, puhdasta kotiruokaa

Ruoanlaiton saloihin Viki on vihkiytynyt siskonsa avustuksella. Viki kertoo tykkäävänsä ruoanlaitosta ja monesti tekee sunnuntaina ison satsin safkaa, josta riittää useammalle päivälle.

-Yritän välttää valmisruokia ja syödä puhtaasti, varsinkin kun nyt siihen on ollut mahdollisuus, Viki viittaa pandemiaan.

-Suosin kotimaista ja olen ravintoloissa varsinainen valittaja, hän paljastaa.

Perusruoat, kuten makaronilaatikko ja kalapuikot sekä muusi saattavat kuulua arkimenuuseen.

-Porkkana, valkosipuli ja inkivääri, Viki luettelee lempiraaka-aineitaan.

Viimeksi Vikin keittiössä on valmistunut pihvi valkosipuliperunoilla ja salaatti, jotka kirjailijaystävän kanssa nautittiin. Hurmausruoaksi hän mainitsee falafelit, jonkun kivan kastikkeen niille ja salaatin. Lisäksi hurmaushommissa pöytään nostetaan pullo punaista. Yksin Viki ei tykkää juoda. No, joskus maistuu joku olut. Ennen keikkaa myös vain tissutellaan keveästi.

-Mitään kännejä ei vedetä. Muuten itsestä ei saa mitään irti lavalla.

Grillit paheena

-Keikkailu on raffia. Moni ei tajuu. Se on roskaruokaa joka päivä. Siihen kyllästyy.

Ennen keikkaa Viki pyrkii syömään kevyesti ja välttää rasvaista ruokaa. Lohi maistuu, jos sitä on tarjolla.  Keikan jälkeen adrenaliini on huipussaan, fiilis on hyvä ja silloin ruoaksi maistuu ’vaikka joku leipä.’

Seksikkään-Suklaan raider on hupaisa. Listalta löytyy normaalit herkut – Aakkoset-karkkipussi, Kartanon sipsit ja dippi, salmiakkia, viinirypäleitä – ja juomat jallu, kivennäisvettä, paikallisia oluita, mutta myös puhtaat sukat, vitsi-ja runokirja, läppäri ja ensi kuun vuokra on kirjattu ylös

Ja jos mietit, missä Viki keikan jälkeen on, katsasta paikkakunnan grillijono.

-Grillit on mun pahe, Viki paljastaa ja kertoo suuntaavansa grillille, jos sellainen keikkapaikalta löytyy.

Pelleiltiin ihan paskaks

Ennen pandemiaa Vikin aikataulu oli kiireinen. Oli keikkaa, Lähiöbotoxin uusi levy ja sitten tuli täysi stoppi.

-Viimeinen keikka oli Tavastialla. Siitä jäi sairaan hyvä fiilis. Fanit keikalla oli aikuisia ihmisiä. Hienoi muistoi tästä mestasta, ai että, Viki äityy muistelemaan.

Ekan kerran Viki kertoo nousseensa Tavastian lavalle lämppäämään Rytmihäiriötä, kun oma bändi oli 5 kuukauden vanha.

Toinen mieluisa muisto liittyy Ruudolfin keikkaan ja sen lämppäämiseen.

-Pelleiltiin se ihan paskaks, mutta oli helvetin hauskaa, Viki nauraa.

-Hyvät fiilikset on nyt, mutta pandemian alussa harmitti. Otin itteeni, enkä mennyt studioon seitsemään kuukauteen, Viki kertoo.

Äkisti lisääntynyt vapaa-aika on kulunut historiaa opiskellen, vaikutteita hakien ja luonnollisesti – musaa kirjoittaen. Uutta musaa tulossa sekä Seksikkäältä-Suklaata että Lähiöbotoxilta.

-Ää, tää on paha, Viki tuumailee miettiessään, mikä ruoka kuvaisi hänen musiikkiaan. Sitten hän keksii.

-Jäätelö. Siitä tulee hyvä mieli.

Ei eronneita hanhia

-Odotan, että pääsen ton kimppuun, Viki toteaa, kun Hauholan hanhenkoivista tehty hanhenkoipiconfit porkkanapyreineen saapuu pöytään.

-Tässä ei ole käytetty eronneita hanhia, eronnut maistuu erilaiselta, Viki vitsailee ja maiskuttelee pääruoan kanssa tarjottavaa ryhdikkään punamarjaista X-berg Pinot Noir-punaviiniä.

-Nyt menee ytimeen, mmm…Pinot Noir. Tässä on savuinen jälkimaku. Selvästi viini on Vikille mieluisa.

Viki kertoo tykkäävänsä kanasta, mutta hanhi valikoitui Ilveksen menulle vastuullisena valintana.

-Tämä hanhi ihan murenee suussa, Viki innostuu pääruoalla.

Eikä jälkiruokakaan – suklainen sellainen luonnollisesti – vedä suuta mutrulle.

-Tykkään tosi paljon tosta kirsikkajäätelöstä.

Ruoat on nautittu, tunnelma on leppoisa ja Viki innostuu ynnäämään menutaan.

-Mun menu on tykki. Mä uskon mun menuun. Tää on onnellinen artistimenu. Jos haluat onnellisen parisuhteen ni tervetuloa maistamaan mun menu.

Tästä houkuttelusta on paha kieltäytyä..!

Teksti ja juoma- ja ruokakuvat: Mari Moilanen

Artistikuvat: Pietari Purovaara

Hanke on toteutettu Business Finland -rahoituksella.