Kun Vestan artistimenuta kokataan, ravintola Ilveksen keittiöstä tulvii taivaallisia tuoksuja. Valmistumassa on vegaaninen menu artistin lempiraaka-aineista. Sitruksen tuoksu tavoittaa nenän. Valkosipulirakkautta on ilmassa. Liekkejäkin nähdään.
”Halusin heittää Ilveksen keittiöpäällikkölle haasteen. Kokataan vegaaninen, gluteeniton menu lempiraaka-aineistani”, Vesta kuvailee ideaa menunsa takana.
Vesta on ollut teini-iästä asti kasvissyöjä. Vehnä jäi ruokavaliosta 7 vuotta sitten. Tänä vuonna hän siirtyi vegaanihaasteen myötä täysin kasviperäiseen ruokavalioon.
Keittiöpäällikkö näyttää onnistuneen, sillä päivän päätteeksi Vesta hehkuttaa keittiöpäällikölle, että ”you rock.” Suussa sulava vegaaninen menu saa Vestan puhkeamaan ylistyssanoihin. On kuulemma hyvä merkki, jos artisti itkee ateriansa äärellä.
Kotilieden Justiina
Vestasta aistii artistimenupäivän alussa oitis, että hän haluaa, että musiikki on se, miksi hänen nimensä on kaikkien huulilla. Kaikki ylimääräinen säätö on turhaa.
Vesta pohti hetken myös artistimenupäivään osallistumista. – Mietin, että onko mulla mitään annettavaa, mutta hienot jutut saatiin eli olihan mulla, hän iloitsee.
Artisti paljastaa, että hän kokkaa paljon, mutta viihtyy kuitenkin parhaiten yksin keittiössä.
”Mulla on mielipiteitä keittiössä. Oon vähän jyrä”, hän tunnustaa. ”En tiedä, kuinka kivaa muilla on mun kanssa keittiössä. Yritän kasvaa tässä ihmisenä”, hän pohtii.
Vesta kertoo omineensa tavan äidiltään, joka on kuulemma ollut samanlainen. Artistimenupäivän aikana Vesta saakin keittiössä uuden hellittelynimen, kotilieden Justiina.
”Haa…haluaisin valehdella tähän jotain, mutta joo, viimeksi tein herkkusmoothien tyrnistä, mustaherukasta, porkkanasta, tammenlehtisalaatista, banaanista ja jugurtista. Suuri sijoitukseni on tehokas blenderi. Sillä pilkon porkkanat ja muut kasvikset, teen keittoja ja smootheja”, Vesta luettelee.
Rakastan rasvaa
Vesta kuvailee olevansa ’innostuja keittiössä’.
”Se vaihtelee tosi paljon, mitä syön. Hurahdan eri juttuihin. Välillä nautin pelkkää raakaravintoa. Välillä kokkaan indonesialaisia kasvismuhennoksia. Toisinaan maistuu mummonruoka”, hän kertoo viitaten kaurakermakastikkeessa tarjoiltuihin soijapyöryköihin.
”Testailen myös eri ruokavalioita ja olen välillä sokerittomalla dieetillä tai nautin suolistoystävällisiä ruokia. Seurailen, miten nämä vaikuttaa muhun ja ravintoarvoihin. Koen, että ravinnon tehtävänä on olla mun polttoainetta.”
”Haluan kuitenkin kausittain hyvää ruokaa. Ja rakastan rasvaa”, hän paljastaa salaisen paheensa. Leivän kanssa, perunan päällä.. Se on mun ’quiltein’ herkku.
”Apua, tää on tosi vaikee”, Vesta tuskailee miettiessään, mitä hänellä on aina jääkaapissaan.
”Kauramaitoa, hedelmiä – omenoita, päärynöitä ja banaaneja – koska tankkaan niitä koko ajan. Ja mustikoita. Syön mustikoita 200 grammaa päivässä. Näin ei voi tulla kipeäksi”, Vesta paljastaa.
Ei mikään first date-menu
”Omg, Tää on ruoka, josta tykkään jo nytte”, Vesta huudahtaa valkosipuliarmeijaa munakoisoon leikattuihin viiltoihin tunkiessaan.
”Okei keittiömestari, miten tää laitetaan”, Vesta huikkaa välillä munakoisoja käsitellessään. ”Näytä mulle sun tekniikoita.”
Vestan artistimenun alkuruoaksi valmistuu hekumallisen valkosipulista, paahdettua munakoisoa romescokastikkeella. Vesta kertoo munakoison olevan hänen suuri herkkunsa, mutta ei ihan heti tartu sen valmistamiseen vaikeuskertoimen vuoksi.
”Nyt opin, miten se valmistetaan. Ei se ollutkaan niin vaikeaa. Odotan suurella innolla, miltä tämä maistuu”, hän tunnelmoi.
Ja ensimmäisen suupalan jälkeen Vesta on myyty.
”Herkku! Wau, ihanaa toi paahtunut valkosipuli. Mässyy”, hän fiilistelee.
”Mut ei tää kyllä oo mikään first date-menu”, hän nauraa. ”Raakaa valkosipulia romescossa ja paahtuneita valkosipulinkynsiä munakoisossa.”
”Tosi kiva tämä viini. Se antaa oman sävynsä ja tulee ihanasti läpi”, Vesta kiittelee munakoisoaterialle sovitettua herkän pinkkiä Casa Emma Rosa roseeviiniä.
Lihan ei tarvitse kuulua ruokavalioon
Eettiset syyt painoivat vaakakupissa, kun Vesta siirtyi kasvisruokailuun.
”Olin käynyt protuleirin. Mulla oli kavereita, joiden ideologia oli voimakkaampi ja itsellä kesti kauemmin löytää ne syyt, miksi lopettaa lihansyönti. Kiitos Madventuresin ja kansalaistorilla näytettyjen kammottavien dokumenttien, joissa elämiä kohdeltiin kaltoin, löysin ne syyt lihansyönnin lopettamiseen. Totesin, että en halua osallistua tuohon. Lihan ei tarvitse kuulua ruokavalioon.”
Parikymppisenä Vesta työskenteli grillissä ja valmisti hampurilaisia päivät pitkät. Kasvisruokailija voi lihan käryssä huonosti.
”Suljin sydämeni ja söin töissä oloajan lihaa. Kun lopetin tuon tien, suljin tämän oven samalla kokonaan. Lihansyönti on kaikkia arvojani ja ideologiaani vastaan”, hän painottaa.
”Olen vähän paska tyyppi nykyään siinä suhteessa, että en oikein tiedä, voinko bondata ihmisten kanssa, jotka syövät lihaa. Aiemmin olin vähän pehmeämpi tämän suhteen,” hän pohtii.
Välillä pitää antautua
Arvata saattaa, että Vestalle lähiruoan ja vastuullisen ruoan ostaminen on myös itsestäänselvyys.
”Juuri näin kaupassa perunoita Egyptistä, kaalia Makedoniasta”, hän päivittelee.
”Välillä on kuitenkin pakko sulkea silmät”, Vesta huokaa. ”En jaksa olla ravintoloissa vaikea asiakas loputtomiin ja keikoilla joutuu olemaan muiden patojen armoilla. Välillä pitää antautua.”
”Myös keikoilla on vaikeeta noudattaa sellaista ruokavaliota, kun haluaa. Täytyy valmistautua. Joka tapauksessa, kun roudataan, niin voin hyvin ottaa leikkuulaudan ja veitsen mukaan. Ei ole ongelmaa hakea ruokaa kaupasta. Tai heittää blenderi takakonttiin.”
Tykkään yllätyksistä
Koska viimeisistä keikoista on parisen vuotta, Vesta pysähtyy miettimään, mitä hän oikein syö ennen keikkaa
”En mä hirveesti lähitunteina syö. Jotain hedelmää. Jotain nestemäistä, alkoholipitoista”, Vesta muistelee.
”Ollaan poikien kanssa vedetty fernettihuikat ennen keikkaa.”
Raiderilla on hauska pyyntö. Bäkkärille toivotaan sitruunaa ja inkivääriä.
”En tarkenna tätä sen enempää. Tulkoon yllätyksenä, tykkään niistä. Joillain keikkapaikoilla inkivääri on viipaloitu, joissain se odottelee takahuoneessa kämmenen kokoisena, kokonaisena könttinä.”
”Inkivääri-sitruunashottia ei ole ollut. Siitä olisin ihan et wau, wau, wau,” Vesta vinkkaa.
Valkosipuli – I love it
”Okei chef”, Vesta huutaa välillä. ”Kaadanko koko paskan? Mut sehän läikkyy”, Vesta tuskailee ääriään myöten täynnä tuorepuristettua appelsiinimehua olevan sitruspuristimen kanssa.
Pääruoksi on valmistumassa vegaaninen appelsiinirisotto liekitetyllä fenkolilla. ”Tää on ihan sairasta. Tää fenkoli on täydellinen. Tää on taivaallista”, Vesta äimistelee myöhemmin risottoannoksensa äärellä.
”Tää on todellakin sellainen menu”, jonka tilaisin ravintolassa. ”Munakoisoo, risottoo, nam, tänne”, Vesta innostuu kehuihin useaan otteeseen menun äärellä. Myös risotolle valittu viini maistuu.
”Mmm.. mä pidän näistä hieman sameista”, hän maistelee risotolle paritettua espanjalaista, villinpuoleista Azul y Garanza-natuviiniä.
”Rakastan valkosipulia, koska se on luonnon oma antibiootti. Syön sitä kaikkiin vaivoihin sekä raakana että veden kanssa”, Vesta kertoo, mutta myöntää, että valkosipulin kanssa on omat ongelmansa.
”Rakastan keikkailua, rakastan musiikkia ja rakasta kohtaamista yleisön kanssa. Siitä tulee ihan kreisii, kun taas päästään keikoille. Ihmiset pääsee toistensa lähelle.”
”En haluaisi olla se, joka haisee valkosipulilta, mutta OMG, I love it!”
Siitä tulee ihan kreisii
Pandemia-aika osui Vestan keikkatauolle.
”Rehellisesti sanottuna mun oli tarkoituskin olla tauolla siitä maailmasta ja kokea muuta elämää. Eli sinänsä ei niin muhun vaikuttanut. Mutta tilanne on paska ja harmittaa kaikkien kollegoiden puolesta.”
Vesta kertoo korona-aikana myös miettineensä, yrittääkö maailma kertoa hänelle jotain tällä tilanteella.
”Se on ollut mun fiilis, että sitku maailma avautuu, pitäiskö antaa tilaa niille, jotka ei oo päässy tätä keikkailua kokemaan. Mä ehdin jo breikata isosti ja tehdä kiertueen loppuun eli sinänsä voin olla nyt turvallisin mielin”, Vesta mietiskelee.
Uutta on myös tuloillaan. ”Oon työstänyt tulevaa levyä jo kolmatta vuotta. Nyt pohditaan, että mihin julkaisusumppuun levy laitetaan”, Vesta kertoo.
Natuviinit kiehtovat
’En juo ruoan kanssa viiniä, etten sekoita ruoansulatussysteemia. Toki muuten nautin viiniä ja olutta’, Vesta kertoo.
Vesta kertoo, että natuviinit kiehtovat häntä. ’Yleensäkin viinien alkuperä ja tarina viinin takana kiinnostaa. Viime vuosina olen ihastunut roseeviineihin.’
’Emmätiiä’, Vesta puuskahtaa. ’Kokattaisiin vaikka yhdessä’, hän ehdottaa, kun kysyn, että millä ruoalla hän hurmasi jonkun.
’Tein yksi päivä ihanaa herkkuu, tuorehernekeittoa, jossa minttua, purjoa sitruunaa, jugurttia. Se toimii lämpimänä ja kylmänä’, hän keksii.
’Sitten jälkkäriksi pannukakkua, jonka maustaisin inkiväärillä ja kardemummalla.’
’Aa, eee, kauhee kysymys. Ihan kauhee’, Vesta tuskailee, kun kysyn, mikä raaka-aine tai ruoka hänen musiikkinsa olisi.
’Smoothie. Tehosekoittimella sörssätty kaikkia raaka-aineita keskenään. Se se on. Smoothie’, hän päättää.
Kun artisti itkee
Vestan artistimenun jälkiruoka on happaman makea.
’Suuri herkkuni on sitruuna-marenki. Tätä ei yleensä ole vegaanisena tarjolla.’
Vesta ilahtuu, kun jälkiruoalle on tarjolla ’kunnon jälkiruokaviini. ’Vitsit, tätä mä toivoin. Siis mun jälkiruoalle oma viini’, hän ihastelee lasissaan Carl Loewen suloisen makeaa riselingiä.
Ja vegaaninen sitruuna-marenkijälkiruoka räjäyttää potin.
’Mitä hittoo!! ’Tää on hyvä merkki, että artisti itkee. Wau’, Vesta huokaisee äimistyneenä nauttiessaan menunsa somaa, makeaa päätöstä ja uhkaa mennä halaamaan Ilveksen keittiöpäällikköä.
Faneilleen Vesta vinkkaa, että hänen menunsa on syytä käydä maistamassa. ’Jos haluatte syödä parhaan menun, niin voin vinkata, et täs olis se’, hän toteaa napakasti.
Artistissa päivän alussa havaittavissa oleva, hieman varautunut suhtautuminen keittiöstarana olemiseen kameroiden ja haastattelukysymysten ristitulessa on vaihtunut levolliseen rentoutumiseen. Ruoalle ja viinille antautumiseen. Vesta nauttii.
’Tässä mä oon, keskellä Tavastian tanssilattiaa persilja suussa. Tää on mieletön juttu tää mun menu.’
Teksti ja juoma- ja ruokakuvat: Mari Moilanen
Artistikuvat: Pietari Purovaara
Hanke on toteutettu Business Finland -rahoituksella.